En uskalla sanoa,että tämä olisi nyt loppu. Loppu on niin lopullinen sana. Mutta laitan nyt sitten ainakin tauolle tämän blogin.

Ota yhteyttä muilla välineillä. Puhelin, sähköposti, mese ja ihan tavallinenkin posti toimii. Ovikin aukeaa jos kovasti hakkaa. Jos tiedät yhteystiedot, käytä niitä!

Jaahas, tiistaina tulin kesken päivän kotiin. Luulin, että kun lepään eilisen niin olen taas pelikunnossa, mutta tosin kävi. Tänään torstaina lääkäriin, saa sitten lekuri veikkailla mikä nyt on. No nokka on tukossa, väsyttää vietävästi ja ääni pois. Kuume ei nouse, kuten ei yleensä teekään.

Onko ehdotuksia mihin tän hirmuisen angstin tuoman energian voisi suunnata? Tässä on nyt niin paljon poweria, että tuloksiakin voisi syntyä.

-kukkapenkissä on havut

-meinasin ajaa miehen yli MOOTTORITIELLÄ, ohituskaistalla! Perkele kun pelästyin.

-blogin vuosipäivä lähestyy, voipi olla että jatkoa ei seuraa

-lääkkeet venäläiseen hyppykuppaan saatu ja syöty

-töihin kaivataan haasteita

-samoin omaan elämään

-mennäänkö kahville?

Toissa päivänä olitiin äitin kanssa kävelyllä, ja osuttiiin ihan loistavalle sieniapajalle! Kyllä tuli hyvät herkut illaksi.

Eilen töissä vietin lähes koko päivän tehtaalla, puolalaisten ja heidän suomalaisen työnjohjtajan seurassa. Onpa kovin mielenkiintoinen projekti. Ja ihanaa päästä puhumaan edes vähän englantia!

Syyshommatkin on aloitettu. Ikkunat pesty ja laitettu paikalleen (vaikka en vieläkään ihan täysin ymmärrä miksi vanhoissa taloissa on tapana ottaa tuplat pois kesäksi) ja yksi kukkapenkki kaadettu, vielä pitäisi laitella havut.

En vielä ole jaksanut hommata sitä ruutuvihkoa... :)