Nyt on sitten serkku saateltu onnellisesti avioliiton satamaan. Ihana lämminhenkinen kirkko ja todella mukavat juhlat. No tiedossa on kyllä ollut, että äidin puoleisen suvun kekkerit on aina hauskoja. Mutkatonta porukaa, puhuvat asioista suoraan ja antavat kaikkien olla sellaisia kuin ovat. Aitoa porukkaa. Lisäksi suunittelevat ja myös toteuttavat suunnitelmat.

Jännä oli huomata, että sulhasen suku lähes kokonaan poistui paikalta kun syömiset ja viralliset osuudet oli hoidettu. Morsiamen suku taasen jäi tanssimaan, tuhoamaan yöpalaa ja boolia sekä "katselemaan maisemia halkopinon taakse".

Kaiken huipuksi mulle tarjottiin (lue = ei annettu vaihtoehtoja kieltäytyä) ensi viikonlopulle ohjelmaa. Aika varmasti tää tyttönen lähtee siis Kalajoelle auttamaan pienen tapahtuman järjestelyissä. Mähän olen jo ihan töiden puolesta tottunut äijäilyyn ja organisointiin. Ehkä musta on apua, ehkä ei.. ;)