Olen nyt muutaman kerran nähnyt betonimiehen. En oikeen osannut päättää
mitä mieltä olen, muuta kuin että pitää jatkaa tutustumista.
Eilen puolen yönaikaan vanha tuttu rokkari soitti mulle. Puhuttiin aika
kauan puhelimessa ja se kysyi että tulisinko sen luo kylään. Piti hetki
miettiä asiaa, mutta ei kyllä ollut kovin vaikee päättää meneekö
nukkumaan vai vanhan tutun kanssa yökahville, varsinkin kun tiettä että
sen kanssa juttelu on ihan omalla tasollaan. En sitten alkanut
moralisoimaan sitä, että mitä sen tyttöystävä ajattelee. Sehän on
kuitenkin mun aika vanha tuttu, eikä tyypissä ole mitään pelättävää.
Homma tietysti vähän levis käsistä ja olin vasta aamukuudelta kotona.
Kymmenen aikaan piti lähteä fysioterapiaan, joten ihan hirveesti ei
tullut nukuttua. Kävin samalla työterveydessä otattamassa
nielunäytteen. Vaikuttaa siltä että olen saanut angiinan
betonimieheltä, "vaikka eihän me edes olla pussailtu"! Jos se nyt
sitten tarttuu istumalla pöydän vastakkaisilla puolilla, pitääkin
sitten ilmoittaa rokkarille, jos mulla tosiaan on se angiina...
Täytyy sanoa, että oli tosi hyvä reissu tuo viimeöinen. Tuli taas uutta näkökulmaa elämään.
Aamulla oli aika paha halipulakohtaus. Ja yritin "saada varattua
vastaanottoaikaa" betonimiehelle. Mut se on nyt niin kipee, ettei
jaksa. Ehkä huomenna.
Eli se, että olin viime yönä rokkarin luona kylässä, aiheutti sen, että haluan tutustua paremmin betonimieheen.
En mä kyllä mitään tästä ymmärrä. Rokkari on mennyttä elämää, vanha
henkisellä tasolla läheinen tuttu. Ja betonimies on varsin kiinnostava
uusi ystävyys. Katsotaan mihin ajaudun. :)
torstai, 7. joulukuu 2006
Kommentit