Olen nyt muutaman kerran nähnyt betonimiehen. En oikeen osannut päättää mitä mieltä olen, muuta kuin että pitää jatkaa tutustumista.

Eilen puolen yönaikaan vanha tuttu rokkari soitti mulle. Puhuttiin aika kauan puhelimessa ja se kysyi että tulisinko sen luo kylään. Piti hetki miettiä asiaa, mutta ei kyllä ollut kovin vaikee päättää meneekö nukkumaan vai vanhan tutun kanssa yökahville, varsinkin kun tiettä että sen kanssa juttelu on ihan omalla tasollaan. En sitten alkanut moralisoimaan sitä, että mitä sen tyttöystävä ajattelee. Sehän on kuitenkin mun aika vanha tuttu, eikä tyypissä ole mitään pelättävää.

Homma tietysti vähän levis käsistä ja olin vasta aamukuudelta kotona. Kymmenen aikaan piti lähteä fysioterapiaan, joten ihan hirveesti ei tullut nukuttua. Kävin samalla työterveydessä otattamassa nielunäytteen. Vaikuttaa siltä että olen saanut angiinan betonimieheltä, "vaikka eihän me edes olla pussailtu"! Jos se nyt sitten tarttuu istumalla pöydän vastakkaisilla puolilla, pitääkin sitten ilmoittaa rokkarille, jos mulla tosiaan on se angiina...

Täytyy sanoa, että oli tosi hyvä reissu tuo viimeöinen. Tuli taas uutta näkökulmaa elämään.

Aamulla oli aika paha halipulakohtaus. Ja yritin "saada varattua vastaanottoaikaa" betonimiehelle. Mut se on nyt niin kipee, ettei jaksa. Ehkä huomenna.

Eli se, että olin viime yönä rokkarin luona kylässä, aiheutti sen, että haluan tutustua paremmin  betonimieheen.

En mä kyllä mitään tästä ymmärrä. Rokkari on mennyttä elämää, vanha henkisellä tasolla läheinen tuttu. Ja betonimies on varsin kiinnostava uusi ystävyys. Katsotaan mihin ajaudun. :)