Viime perjantaina oli työpaikan pikkujoulut kylpylässä. Mukana oli tosi
kivasti porukkaa, melkein koko firman henkilökunta toimistolta ja
tehtailta. Kuvaan kuulu tietysti se, että jo bussimatkalla ensimmäinen
sammui, vaikka kello oli vasta ylittänyt puolen päivän. No, sama tyyppi
ehti illan mittaan sammua vielä kaksi kertaa.
Ensin oli liikunnallista ohjelmaa ja lillumista kylpylässä. Koko firma
laski lastenliukumäessä toimitusjohtajaa myöten. Oli tosi hauskaa!
Illalla ohjelmassa hyvää ruokaa ja viihdettä. Ja siitähän ne
katastrofit pikkuhiljaa alkoivat kerääntyä. Kaipasin taukoa oman
porukan juttuihin aloin baaritiskillä jutella iloisen seurueen kanssa:
kolme varsin mukavan tuntuista nuortamiestä. Yhden kanssa siinä
sitten vietettiinkin koko loppu ilta.
Olikin tosi mukava
jutella mukavan miehen kanssa, joka ei ollut ihan älyttömän kännissä.
Tarkistin heti aluksi, että onko tyyppi varattu. No ei ollut, ja näytti
vielä moneen kertaan kätensä ettei ole sormuksia.
Yökerho
meni kiinni ja siirryttiin pubin puolelle. Istuin tämän miehen ja oman
työpaikan porukoiden kanssa samassa pöydässä. Kaikilla tuntui olevan
tosi kivaa. Yhtäkkiä tämä mies ja työpaikan duunari nousivat ylös ja
olivat hyökkäämässä toistensa kimppuun. Kolme muuta työpaikan miestä
oli tulossa mukaan. Ei mennyt kauaa kun paikalle tuli 6 vartijaa.
Tilanne saatiin rauhoittumaan hetkeksi, mutta tappelu alkoi pian
uudelleen. Koska mies ei ollut hotellin asiakas, hänet laitettiin ulos.
Vaikka hän ei ollut tilannetta aiheuttanutkaan.
Siellä minä
sitten seisoin miehen kanssa vesisateessa jään ja lumen keskellä,
hotellin oven edessä. Pari vanhempaa miestä tulivat siihen ja antoivat
isällisiä neuvoja että tuosta saalista ei kannata päästää irti. Aika
sympaattista!
En sitten kuitenkaan lähtenyt miehen mukaan.
Suudeltiin ja otin puhelinnumeron ja sovittiin että soitan. No soitin
seuraavana aamuna ennen kuin bussi lähti kylpylästä työpaikkaa kohti.
Eipä vastannut. Soitin vielä illalla, eipä vastannut. Tarkistin
numerotiedustelusta, että onko numero oikea. Eihän sitä tiedä osaako
kännipäissään kirjoittaa numeroita oikein.
No miehen etunimi olikin parin kirjaimen verran erilainen mitä hän sanoi. Ja samassa osoitteessa asuu myös nainen.
Pohdinpa vaan, että miksi piti valehdella että on vapaa vaikka ei ole ja vielä nimikin? Tähän kaipaisin miehen mielipiteitä!
Siinä meni sinkkutytöltä hyvää peliaikaa hukkaan. Ja kyllä se mies
valehtelussa menetti enemmän kuin minä. En ehkä olisi esittänyt niin
vaikeasti kaadettavaa, jos olisin tiennyt että en saa häntä kuitenkaan
kokonaan omakseni...
maanantai, 20. marraskuu 2006
Kommentit