Olen koko viikon herännyt vähän ennen kuin kello soi. Siispä tässä on
nyt vajaa puoli tuntia "aikaa itselle" ennen kuin lähden ajamaan töihin.
Illalla vielä mietin, että olipa kiva käydä Irmelin kanssa kahvilla
eilen. Pyörähdettiin Anttilassa, ja iso ylläri oli, että löysin sieltä
aika kasan vaatteita. Mutta kehtaako myöntää, että ostaa vaatteita
Anttilasta?
Kun eilen makoilin sängyssä ja odottelin unta (johon yleensä menee noin
5min), pohdin tätä mun elämää. Mulla taitaa olla ongelma. Taidan pelätä
ihmissudetta miehen kanssa, vaikka toisaalta se tuntuu sellaiselta
asialta mitä nyt tarvitsen. Se, että ennakkoasenne on, että eihän
siitäkään mitään tule, ei ehkä ole hyvä. Mutta kai mä suojelen itseäni
pettymyksiltä. Kiitokset tästä pelosta kuuluu kaikille äälilöille ja
muille tyypeille ketä olen yrittänyt tapailla ja ketkä ovat satuttaneet
mua. Mutta sillehän ei voi tehdä mitään jälkeenpäin.
Ehkä tää ongelma nyt poistuu, kun olen asian ymmärtänyt. :)
Ja vaatiihan se tietty siltä toiseltakin osapuolelta aika paljon, kun
tavallaan elän hetkessä. Eli ilmeisesti yritän ottaa uudesta suhteesta
kaiken irti ihan alkumetreillä, "jotta käteen jää edes jotain, kun se
kuitenkin loppuu kohta". Tuntuu aika älyttömältä kun sen tähän
kirjoittaa.
Minkäslaisia kommentteja näihin ajatuksiin on, mennäänkö ihan metsään? Sanopa sinä, joka tunnet minut! :D
perjantai, 16. helmikuu 2007
Kommentit