Nyt se on sitten ohi. Viikonloppu Tampereella ja saunassa. Loistavaa muusiikkia ja loistava meno. Sanoisko että jättiläisbarbi (kuten hevikaveri asian sanoi) viihtyi, vaikka olikin vähän kipee. Yövyttiin oikeen Ilveksessä.

Bändit oli loistavia. Ja rokkarinkin näin. Eipä voi muuta sanoa, kuin että kyllä minä olen pelottava kun ei uskalla edes silmiin katsoa kun juttelee. Ja olihan siellä yksi yllättäväkin tapaaminen, monen vuoden takaa mun Tampereen tuttavuus, joka kaatui aikanaan ehkä pääasiallisesti hänen karmivaan hymyynsä ja sosiaaliseen lahjattomuuteen.

La-su -yönä ajoin sitten Treelta Hkäälle. Baarissa oli kylän tuttuja. Olin ihan poikki, enkä jaksanut selvitellä kriisiä. Ajoin siis kotiin, heti sen jälkeen kun olin laahannut hitaita jonkun upean näköisen todella nuoren pojan kanssa. Hylkäsin sen puolikkaan tanssi jälkeen siihen lattialle, ja lähdin kotiin. Nukuin siis yksin omassa sängyssä, varmaan kaikista paras niin.

Kotikylälle kurvasin noin puoli viisi. Ja mikäs siellä olikaan kilomertin päässä kotoa yöjuoksussa kuin oma rakas vanha kissaneitini? Meni hetki että sain houkuteltua sen kyytiin.

Jälkeenpäin kuulin, että samoihin aikoihin kun itse ajoin pihaan, naapurissa oli aamukahvit kiehumassa. Mulle olis kyllä iltakahvi kelvannut, mutta en osannut sitä mennä norkoomaan.